Huurteinen aamu

Jouluaattoon on alle kaksi kuukautta! Ja joululomaan aikaa noin 50 päivää.

Siksi on sallittua soittaa toisinaan joululauluja, leipoa illalla ensimmäiset joulutortut, ylikuluttaa omia mausteisen teen varastoja sekä pukeutua punaiseen.

Eikä tuo paljon kohuttu valkea maa ainakaan lannista tätä tunnelmaa.

Sirkus saapuu varoittamatta...

...siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."

Kun on ensiksi valvonut yöllä yli yhteen lukien kirjaa, ja vielä aamulla herännyt ennen kellonsoittoa saadaakseen sen loppuun, on pakko myöntää löytäneensä maailmaa muuttaneen teoksen.

Erin Morgensternin kirja Yösirkus nappasi jo ensimmäisillä sivuilla omaan taianomaiseen maailmaansa. Tarina on toisaalta kuin lapsille suunnattu satu, toisaalta se pistää miettimään suuria kysymyksiä elämään liittyen. Kirjaan luotu ilmapiiri ja tapahtumapaikka, sirkus, on jotain sellaista, mitä ei ole ennen kokenut kirjoissa. Se lumoaa omalla erityisellä tavallaan. Ajatuksissaan huomaa palailevansa tiettyihin kohtiin kirjassa, tiettyihin hahmoihin, tiettyihin sirkustelttoihin.

"Celia kulkee lumen peittämällä käytävällä. Kimaltelevat hiutaleet tarttuvat hänen hiuksiinsa ja leningin helmaan. Hämen ojentaa kätensä ja hymyilee, kun kristallimaiset kiteet sulavat hänen ihollaan.
Käytävää reunustaa rivi ovia, joista hän valitsee viimeisen. Puuskaus pian sulavaa lunta seuraa hänen mukanaan, kun hän astuu huoneeseen. Hän joutuu kumartumaan, jottei törmää katosta ryöppyävään kirjaputoukseen. Auki levähtäneet sivut muodostavat jähmettyneitä aaltoja."

Pätkä kirjasta kuvaa sen ihanan rikasta kieltä. Se saa otteeseensa, se saa näkemään kirjan tapahtumat hyvin aidosti, se antaa silti mielikuvitukselle tilaa. Juonesta en paljasta sen enempää, kuin että se on tietynlainen rakkaustarina, tietynlainen fantasiakertomus: tarina sirkusmaailmasta. Lukekaa edes takakansi tai antakaa mahdollisuus täyttää ajatuksenne hetkeksi kiehtovan maagisella lukunautinnolla.

Siemaus syksyä

Apua minne nämä päivät katoavat!

Tänään koulusta lähtiessä huomasi jo olevan ihan pimeää. Joku päivä kohta huomaakin jo ne ekat jouluvalot jossain pihassa...

Vaikka periaatteessa kaikki on hyvin tässä ja nyt, niin silti mikään ei ole.

Onneksi kaapissa on lähes täysi paketti sitä mausteisen lämpöistä teetä ja musiikin kuuntelu on laillista. Ja kynttilöiden polttaminen ei kuitenkaan ihan tuhoa tätä ihmiskuntaa. Sillä mitä muutakaan voi näinä synkkinä syysiltoina tehdä?

So much to be

Päässä  hyrrää miljoona suurta ja pientä ajatusta. Murhetta ja iloa. Tekemätöntä asiaa ja odotettavaa asiaa.

Toisinaan on siksi parhautta maata sängyllä tuijottaen kattoa ja yrittäen hetkeksi saada nämä ajatelmat lennähtämään jonnekin muualle.

I think I want to live my life and you're just in my way

Huomenna olisi edessä uusi kaupunki ja opiskeluilmapiiri. Tilaisuus on aivan uskomaton, tuntemieni tunteiden pitäisi olla onnea ja jännitystä.

Oikeasti katselen lentolippuja kauaskauas...Ja tunnen lähinnä väsymystä ja epätoivoa. En kuunnellut päätöstä tehdessäni sydäntäni - vaan läheisiäni ja järkeäni. Tunsin jotenkin velvollisuudekseni ottaa kyseisen opiskelupaikan vastaan. Vaikka oikeasti olisin tahtonut matkustaa ja kokea kaikenlaista.

Toisaalta nytkään ei ole liian myöhäistä, tuleva asuntoni on vuokralla vain tämän vuoden loppuun. Joten tammikuussa maailma on taas avoin, ja tällä kertaa aion kuunnella vain ja ainoastaan sydäntäni. Ehkä olen sopeutunut ja rakastunut tulevaan kaupunkiini ja alaani. Ehkä tunnen edelleen samanlaista levottomuutta ja löydän itseni kiertämästä maailmaa.

Nyt aloitan asennoitumisen ensimmäistä koulupäivää kohtaan, ja koetan elää seuraavat neljä kuukautta täysillä nauttien kaikesta!

The coolest thing you can do is doing it

"NOW is the absolutely most perfect time to try those new things, to explore new cities, to taste new foods, to start a business, to write a book, to enter a marathon, to go skinny dipping, to start playing squash, to start a blog, to give that dinner party, to propose."

"Don’t’ follow fashion trends. The most fashionable thing you can be is to be you. Travel the world, live in other cities, learn cultures. Learn because it keeps your mind young. You don’t need a university degree to be successful, although it may be helpful, but don’t do it because your parents – or you? – have status anxiety. Stop whining about it.

  But what you do need is vision, tenacity and confidence in what you do. Do what you love now. Switch topics or schools now. Don’t wait till the last year of your education to realize that this isn’t your path. Listen to your heart, it knows what makes you happy."

Siinäpä pari ajatusta, siitä miten tahtoisin elää juuri nyt. Silti kysyn itseltäni, että miksi käytän verbiä tahtoisin? Enkä verbiä elää? Ehkä NYT on tosiaan aika antaa mennä ja elää ja olla vain itseä varten.

(Tekstit linkeistä tämä sekä tämä. Lukekaa ne läpi, suosittelen.)

Nyt mennään!

Näin loppukesästä on ihana hypätä pyörän selkään ja viilettää katuja pitkin menemään. Ei ole niin väliksi, vaikka valitsee väärän kadun ja eksyy, sillä lopulta pääsee aina nopeasti takaisin tutuille nurkille.

Ja on osattava vain nauraa itselle, kun eksyminen tapahtuu ensiksi Kulosaaressa. Sitten Kalasatamassa. Ja lopulta väli Hakaniemi-Kaisaniemi on aika sokkeloinen...
Eikä sekään haittaa, vaikka muutamat raput tulevat vastaan - pyörä harteille ja matka eteenpäin.

Kesken paluumatkankin voi saada mahtavan ajatuksen läheisistä metsäpoluista, joihin on vielä tutustuttava ajelemalla niitä ristiin rastiin.

Eikä pyöräilyn jättämä hymy vaan tahdo hälvetä kasvoilta.