...siitä ei ilmoiteta etukäteen, kaupungin lyhtypylväisiin tai ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita, paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa. Se vain yksinkertaisesti on paikassa, joka vielä eilen oli tyhjä."
Kun on ensiksi valvonut yöllä yli yhteen lukien kirjaa, ja vielä aamulla herännyt ennen kellonsoittoa saadaakseen sen loppuun, on pakko myöntää löytäneensä maailmaa muuttaneen teoksen.
Erin Morgensternin kirja Yösirkus nappasi jo ensimmäisillä sivuilla omaan taianomaiseen maailmaansa. Tarina on toisaalta kuin lapsille suunnattu satu, toisaalta se pistää miettimään suuria kysymyksiä elämään liittyen. Kirjaan luotu ilmapiiri ja tapahtumapaikka, sirkus, on jotain sellaista, mitä ei ole ennen kokenut kirjoissa. Se lumoaa omalla erityisellä tavallaan. Ajatuksissaan huomaa palailevansa tiettyihin kohtiin kirjassa, tiettyihin hahmoihin, tiettyihin sirkustelttoihin.
"Celia kulkee lumen peittämällä käytävällä. Kimaltelevat hiutaleet tarttuvat hänen hiuksiinsa ja leningin helmaan. Hämen ojentaa kätensä ja hymyilee, kun kristallimaiset kiteet sulavat hänen ihollaan.
Käytävää reunustaa rivi ovia, joista hän valitsee viimeisen. Puuskaus pian sulavaa lunta seuraa hänen mukanaan, kun hän astuu huoneeseen. Hän joutuu kumartumaan, jottei törmää katosta ryöppyävään kirjaputoukseen. Auki levähtäneet sivut muodostavat jähmettyneitä aaltoja."
Pätkä kirjasta kuvaa sen ihanan rikasta kieltä. Se saa otteeseensa, se saa näkemään kirjan tapahtumat hyvin aidosti, se antaa silti mielikuvitukselle tilaa. Juonesta en paljasta sen enempää, kuin että se on tietynlainen rakkaustarina, tietynlainen fantasiakertomus: tarina sirkusmaailmasta. Lukekaa edes takakansi tai antakaa mahdollisuus täyttää ajatuksenne hetkeksi kiehtovan maagisella lukunautinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti