keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Reitti sydämeen

Oon aivan uskomattoman huono kokki. Uuden vuoden lupauksenani oli opetella nyt vuoden aikana viiden uuden ruokalajin tekeminen. Ruokien, jotka oikeasti maistuisivat hyviltä tai edes siedettäviltä. Numeron kolme saavutin juuri eilen, vaikkei se kuitenkaan mikään makuhermoja taivaaseen asti vievä ollut...

Aloin pohtia, että jos hommaisin miehen (taino jos sellainen kävelisi vastaan), niin minkälainen hänen pitäisi olla ruuan suhteen. Päädyin muutamaan vaihtoehtoon.

- Mies, joka rakastaa ruuanlaittamista. Säästyisin loppuelämän ajan kattiloiden polttamiselta, pahanmakuisten mönjien syömisiltä sekä turhautumisesta kun ei vaan osaa. Kokki voisi olla aika varteenotettava, tai ylipäänsä kunhan miehen sydän sykkii ruuanlaitolle (minun lisäksi tottakai.)

- Rikas mies, joka veisi minut aina ulos syömään.

- Mies, joka tahtoisi syödä ja rakastaisi eineksiä.

- Köyhä mies, jolloin meillä ei olisi ikinä varaa kuin puuroon. (Jonka oon muuten keittänyt pohjaan lukemattomia kertoja. Ei ehkä siis tätä.)

- Mies, joka ei välittäisi ruuasta. Ihan sama mitä eteen toisin niin kelpaisi.

- Mies, joka asuisi vielä äitinsä nurkissa. Äiti kokkaisi ja hyysäisi, minun ei tarvitsisi.

- Mies, joka veisi minut avaruuteen, jossa ruoka olisi kapseleissa ja nesteissä sun muissa epämääräisissä muodoissa.

- Mies, jolla olisi ykkösvaimo, joka hoitaisi kokkailun.

- Mies, jolla olisi varaa palvelijaan tai henkilökohtaiseen kokkiin.

- Mies, joka olisi niin rakastunut minuun, että keitoksenikin maistuisivat loistokkaalta oman olemukseni takia (tää on ehkä näistä epätodellisin...)

Joten, jos siellä jossain joku mies huomaat omaavasi jonkun kyseisistä piirteistä (tai miksei useampiakin), niin yhteydenotto on vapaa. Kokkina olen olematon, ruokahalultani kyltymätön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti