Tänään pidin päivän vain itselleni. Oma hemmottelu on tärkeää, mutta se on helppoa unohtaa elämästä.
Kellon ympäri nukuttua oli ihana tarttua kirjaan ja viettää aamun ensimmäiset hetket sen parissa. Aamupalan nakersin elokuvaa katsoessa, jonka jälkeen kömmin hetkeksi takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa päätin tormistautua lenkin parissa, joka venähtikin kirjastoreissuksi ja pieneksi kiertelyksi ostoskeskuksella. Tämän jälkeen lämmittelin saunan, ja makasin lauteilla nauttien lämmöstä ja uudesta papaija-kookos-shampoosta. Tähän hemmottelupäivään kuuluivat myös hyvänmielen elokuva (Mirror mirror), koskettava elokuva (Bridge to Terabithia), pari aloitettua kirjaa (Dickensin Älä rakasta minua vielä ja Toby Littin Beatnikit), kasa hyviä herkkuja sekä litroittain teetä ja kaakaota. Sekä puhelin hukkuneena jonnekin sekamelskaan, koska tämän päivän mottona olin vain minä.
Eräs ystäväni kysyi, eikö minua yhtään harmita, jos päivä menee tekemättä mitään. Toinen taas pakotti suorastaan minua pitämään tällaisen päivän. Ja molemmat olivat täysin oikeassa. Vaikka päivän olisi voinut käyttää hoitamalla tärkeitä paperihommia, siivoamalla, työ- ja opiskelujuttuja pohtimalla tai viilettämällä paikasta toiseen, tällainen päivä oli silti enemmän kuin tarpeen. Mutta myös omatunto hieman kolkuttaa. Kuitenkin ylimääräiset raskaat ajatukset ovat hälventyneet, peilistä ei katso enää (niin paha) pataruma suohirviö ja hymy on herkässä. Muistakaa huolehtia toisistanne, mutta ennen kaikkea itsestänne!
Ja taidanpa nyt keittää vielä kupposen teetä, laittaa kynttilöitä parvekkeelle, taustamusiikkia soimaan ja vain olla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti