Huomenna olisi edessä uusi kaupunki ja opiskeluilmapiiri. Tilaisuus on aivan uskomaton, tuntemieni tunteiden pitäisi olla onnea ja jännitystä.
Oikeasti katselen lentolippuja kauaskauas...Ja tunnen lähinnä väsymystä ja epätoivoa. En kuunnellut päätöstä tehdessäni sydäntäni - vaan läheisiäni ja järkeäni. Tunsin jotenkin velvollisuudekseni ottaa kyseisen opiskelupaikan vastaan. Vaikka oikeasti olisin tahtonut matkustaa ja kokea kaikenlaista.
Toisaalta nytkään ei ole liian myöhäistä, tuleva asuntoni on vuokralla vain tämän vuoden loppuun. Joten tammikuussa maailma on taas avoin, ja tällä kertaa aion kuunnella vain ja ainoastaan sydäntäni. Ehkä olen sopeutunut ja rakastunut tulevaan kaupunkiini ja alaani. Ehkä tunnen edelleen samanlaista levottomuutta ja löydän itseni kiertämästä maailmaa.
Nyt aloitan asennoitumisen ensimmäistä koulupäivää kohtaan, ja koetan elää seuraavat neljä kuukautta täysillä nauttien kaikesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti